Kirkkonummen Träskön-retki

Kirkkonummen eteläisissä osissa sijaitsee Träskön-niminen saari, joka on kuulunut myös Neukkusotilaille vuokrattuun sotilastukikohtaan. 
​Saari on saanut olla rauhassa Porkkalanniemen takaisin saamisesta lähtien. Ennen parenteesia ("vapaaehtoista vuokraamista") saarelle oltiin jopa suunniteltu kansallispuistoa, mutta ajatus hukkui maailmanhistorian aaltoihin.
Wikipedia kertoo saaresta näin:

"Träskön on saari Porkkalanniemen lounaispuolella Kirkkonummella.

Träskönin pinta-ala on noin 77 hehtaaria. Se on yksi neljästä kansallispuistosta, jotka perustettiin 1938. Träskön joutui toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton haltuun. Kun saari palautettiin Suomelle 1956, sen luontoa oli tuhottu siinä määrin, ettei se enää kelvannut kansallispuistoksi. Träskönille yritettiin saada kansallispuiston status myös 1976 ja 2017. Träskön ja sitä ympäröivät saaret ovat nykyisin (2021) luonnonsuojelualuetta, mutta eivät kansallispuistoa. Träskönin etäisyys Helsingin keskustasta on noin 40 kilometriä lounaaseen.

Träskönillä sijaitsee venäläisen linnoitteen rauniot 1800-luvun lopulta, pyöreä loisto ja osin umpeen kasvanut luontopolku. Saaren länsiosassa sijaitsee kahden hehtaarin laajuinen Träsket, josta purjehtijat hakivat muinoin täydennystä alustensa vesivarastoihin.

1960-luvulta peräisin oleva Lohi-veneemme pomppi mukavasti aallokossa ja vettä roiskui varusteiden päälle. Ja tietenkään kunnon eräopas ei ollut suojannut tulitikkujansa merivedeltä.

Perille päästyämme keulapenkillä istunut oli hieman kastunut, mutta se ei menoa haitannut.

Saaren eteläisellä rannalla on venäläisten 1800-luvun lopulla tekemä tykkitie.

Kumpikahan tämä torni on, täysin palvellut loisto vai sotilaiden tähystystorni? Ehkä kumpikin...

Tornin ruostuneiden tikkaiden juurella on Väyläviraston kieltotaulu.

Saaren korkeimmalle paikalle oli joku jaksanut kantaa muovituolin maisemien ihailupaikaksi.

Kun Porkkalan parenteesi purettiin joulukuussa 1941 lähtivät venäläiset toiselle puolelle Suomenlahtea. Veivät parakkinsakin mukanaan.

Saaren luonto on karuhkoa rannikkotyyppiä, mutta sisempänä metsässä on rehevämpää.

Saaren kallioihin on räjäytetty komentokorsuja, jotka ovat nykyisin veden täyttämiä.

Retkikartta-sivulta saatu Träskön kartta.

Retken päätteeksi ajoimme myötämaininkien työntämänä takaisin Dragesvikenin venesatamaan. Vanha Evinrude oli kyllä hieman rude; eteenpäin-vaihde pomppi pois päältä. Satamaan tullessa Arja oli helpottuneen näköinen...